Yhtiöiden sosiaalitoimintaa

Yhtiöt järjestivät työntekijöille myös terveys- ja sosiaalialan palveluja. Suurin tarve sosiaaliselle toiminnalle oli heti sodan jälkeen.

Tehdasruokala 

Tehtaiden työmaaruokala valmistui vuonna 1942. Ruokalan toiminnasta vastasi ensin yhtiö ja myöhemmin yksityinen yrittäjä. Ruokalassa työntekijät ja toimihenkilöt ruokailivat pitkään erikseen, toimihenkilöt kerhotilassa ja työntekijät omalla puolellaan. Huhtamäen aikana ruokalatoiminta siirtyi takaisin yhtiölle, ja kaikki työntekijät alkoivat ruokailla samassa tilassa.

Sota-ajan toimintaa 

Elintarvikepulan helpottamiseksi perustettiin viljelypalstoja. Vuonna 1945 perustettiin Äyhön alueelle yli 300 viljelypalstaa. Sodan jälkeisinä vuosina palstat olivat ahkerassa käytössä. Palstoja viljeltiin 1960-luvun lopulle asti.

Tehtaille perustettiin oma suutarinverstas, sillä uusia jalkineita oli lähes mahdoton saada. Verstas toimi 1950-luvun alkuun asti. Lataamon taakse rakennettiin myös sikala, josta saatiin sianlihakastiketta tehtaan ruokalaan.

Sairauskassa, huoltokonttori ja ensiapuasema  

Yhtiöiden yhteinen sairaus- ja hautausavustuskassa Orly perustettiin 1942. Yhtiö lahjoitti sen perusrahaston. Sairauskassa suoritti sairaus-, äitiys- ja hautausavustuksia työntekijöille ja toi jäsenilleen tärkeää sosiaalista lisäturvaa.

Samana vuonna perustettiin Rafu Lönnström Yhtymän Huoltokonttori, jonka perusrahastoksi yhtiöt lahjoittivat työntekijöille talletukseksi yhden kuukauden palkan. Huoltokonttori otti talletuksia työntekijöiltä, antoi pitkä- ja lyhytaikaista lainaa sekä huolehti jäsenten lehtitilauksista.

Yhtiöiden ensiapuasema perustettiin 1945. Ensiapuasemalla hoidettiin tapaturmia, annettiin rokotuksia ja seurattiin tuberkuloositilannetta. Asemalla toimi myös lastenneuvola. Vuonna 1962 ensiapuasemalla alkoi lääkärin viikoittainen vastaanotto, ja seuraavana vuonna aloitettiin terveystarkastukset yhtiöön työhön tuleville.

Lasten päiväkoti

Teresia Lönnströmin perustama lastentarha toimi hänen kotinsa alakertaan kunnostetuissa tiloissa vuosina 1946–1949. Tarkoituksena oli helpottaa naisten työssäkäyntiä. Päiväkotiin hankittiin lasten kalusteita, leluja ja pinnasängyt pienimpien päiväunia varten. Hoidossa oli keskimäärin viisitoista lasta. Lapset leikkivät ulkona pihalle aidatulla alueella. Kesäisin tehtiin retkiä läheisille kallioille ja talvella meren jäälle.


Konepajakoulu 

Nuorille työntekijöille järjestettiin aluksi ammatillisia iltakursseja tehtaan ruokalassa. Kursseilla yhtiön insinöörit ja teknikot opettivat ammattiaineita. Yhtiö perusti oman konepajakoulun vuonna 1962, ja ensimmäisenä syksynä aloitti 25 oppilasta. Alkuvaiheessa neljävuotinen koulu oli kansakoulupohjainen. Opetusohjelmaan kuului aineopetusta ja työharjoittelua.

Koulu toimi entisen Ammuksen kemiallisen tehtaan tiloissa. Oppilaat saivat jo kouluaikana työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja valmistuneet sijoittuivat työhön tehtaan eri osastoille. Vuodesta 1968 oppilaaksi otettiin vain yleisen kaksivuotisen ammattikoulun käyneitä, sillä Raumalle perustettiin ammattikoulu 1964.

Seppo-lehti 

"Tehtaan on tultava työntekijöille läheiseksi ja kiintoisaksi, meidän on tunnettava työkumppaneitamme ja heidän harrastuksiaan. Pääasia on, että Seppo saa kotoisen sävyn, että se nimenomaan on meidän tehtaittemme lehti." Seppo 1948

Yhtiön perhelehti Seppo ilmestyi vuodesta 1945 alkaen. Lehden nimi viittasi metallisepän työhön. Seppo-lehti kirjoitti yhtiöiden tuotteista, työvaiheista, työturvallisuudesta ja sosiaalitoiminnasta. Lehden tarkoituksena oli vahvistaa yhteishenkeä, joten työntekijöiden harrastustoiminta ja merkkipäivät olivat siinä hyvin esillä. 1970-luvulla Seppo jatkoi ilmestymistä aikaisempaa pienimuotoisempana, sillä Huhtamäellä oli oma tiedotuslehti Rumpu.

Huoltotupa 

Huhtamäen aikana perustettiin tehtaan yhteyteen Huoltotupa eli yhtiön henkilökunnalle tarkoitettu kauppa, josta yhtymän eri tehtaiden tuotteita sai ostaa edulliseen hintaan.