Teollinen muotoilu ja markkinointi



"On hauska nähdä ideana piirustuslaudalla hahmoteltu esine toteutettuna. Niin kuin tuo Virva-pannukin, joka on raumalainen esikoiseni. Monen mutkan takana on uuden tuotteen aikaansaaminen. Siinä piirretään ja tehdään mallikappaleita toinen toistaan kummempia. Parhaat ideat syntyvät öisin ja huonoimmat, kun yrittää ottaa vaikutteita jo olevista esineistä. Yleensä ympärilleen katseleminen on hyväksi ja ihmisten haastatteleminen ja heidän toimiensa tarkkaaminen antaa muotoilijalle arvokkaita vihjeitä."  Eero Rislakki, Seppo-lehti 1961

Tekniset ratkaisut ja teollinen muotoilu 

Yhtiön ensimmäinen termostaattinen sekoitin Temperfix kehitettiin 1960-luvun alussa. Temperfixin säätöosan teki sveitsiläinen yhteistyökumppani. Sekoittimen lämmönsäätö oli erittäin tarkka, joten sitä voitiin käyttää esimerkiksi valokuvauslaboratorioissa. Temperfix-sekoittimia myytiin 1970-luvulla yli 100 000 kappaletta, ja se oli yksi alan tunnetuimpia tuotteita. Termiina-termostaattisekoitin (1977) perustui kokonaan yhtiön omaan suunnitteluun.

Apollo-vesikalustesarjan (1960-luku) suunnittelussa ja muotoilussa otettiin huomioon materiaalina käytetyn sinkkiseoksen korroosionkesto, perusrungon soveltuvuus useisiin erilaisiin sekoitinvaihtoehtoihin sekä tuotteen tyylikäs ja helposti puhtaana pidettävä muoto. Yhtiön muotoilusuunnittelijana vuodesta 1963 toimi muotoilija Eero Rislakki, jonka kädenjälki näkyi vesikalusteissa ja alumiiniastioissa.

Konepajapuolella tuotekehitystä hidasti eri tuotantoalojen määrä. Yhtiöstä kehittyi kuitenkin 1970-luvulla kotimaan markkinoiden johtava teollisuuden kuljetinjärjestelmien valmistaja.


Markkinointi ja vienti 

Tuotteita tehtiin tunnetuksi mainoskampanjoilla, tehdas- ja tuotefilmeillä sekä osallistumalla messuille ja alan tapahtumiin. Tehdasvierailut olivat tärkeä tapa solmia asiakkuuksia. Vesikalusteiden markkinoinnin kohderyhmiä olivat arkkitehdit, vesijohtoalan insinööritoimistot sekä putkiliikkeet ja rautakaupat. Tärkeimmät ostajat olivat asennusliikkeitä kuten Vesionninen, Huber, Termo, Starckjohann, Teräs ja Hankkija.

Alumiinipystöjä markkinoitiin kuluttajille meijerien kautta. Meijeriväkeä kutsuttiin tehtaalle tutustumaan pystöjen valmistukseen ja tehtiin Koval-filmi (1962), joka kiersi myös meijeriliiton tilaisuuksissa. Yhtiö teki tuotteistaan useita mainosfilmejä. Vientimarkkinointia varten filmejä tehtiin myös ruotsiksi, tanskaksi, saksaksi, englanniksi ja venäjäksi.

1960-luvulla vientimarkkinointiin lisättiin henkilöstöä ja osallistuttiin ulkomaisille messuille. Tärkeitä olivat myös kotimaiset vientiorganisaatiot ja ulkomaiset agentit, erityisesti suomalaisen metalliteollisuuden vientiosuuskunta Metex. Parhaimmillaan vuosina 1967–1968 vienti muodosti noin kolmanneksen yhtiön liikevaihdosta.

Huhtamäen aikana yhtiöllä oli valmiit vientikanavat tärkeimpiin Euroopan vientimaihin eli Pohjoismaihin, Itä-Saksaan ja Englantiin, joissa nimenomaan OSY-armatuureilla oli vakiintuneet markkinat. Kuljettimia vietiin Yhdysvaltoihin, Neuvostoliittoon, Pohjois-Jemeniin, Brasiliaan ja Jugoslaviaan. Viennin osuus liikevaihdosta oli 1970-luvulla 25–30%. Venttiilien suurin ostaja oli Neuvostoliitto, ja neuvostokaupan osuus oli 1960-luvulla noin 80% yhtiön tuotannosta. Idänkauppa päättyi vuosikymmenen lopulla erimielisyyteen hinnasta.