Lönnström-yhtiöiden työntekijät

Lönnström Oy oli vuonna 1973 kaupungin toiseksi suurin teollinen työnantaja. Tehtaiden henkilöstö kasvoi 1960-luvulla 700 työntekijästä reiluun tuhanteen.

Työ sytytin- ja ammustehtailla 1930-1940-luvulla

Sytytintehtaalla aloitti työt noin 20 työntekijää. Sadan työntekijän raja ylitettiin vuonna 1935. Ensimmäisissä työtiloissa oli melua, vetoa, kylmyyttä ja kuumuutta. Työolot paranivat oman tehdasrakennuksen valmistuttua Vääksyntielle.

Raumalla uusissa tehdastiloissa oli tuon ajan tasoon nähden hyvät työolosuhteet, peseytymistilat ja valoisat, lämpimät työtilat. Sota-aikana naisia oli noin puolet työntekijöistä. Jatkosodan aikana tehtailla työskenteli noin 200 Raumalla asunutta inkeriläistä.

Sytytin vuonna 1950 

Vesijohtokalusteiden valmistus alkoi metallivalimosta, jossa valettiin armatuurien ja venttiilien osat. Valimon apuna toimivat laboratorio, mallipuusepät, keernaosasto ja puhdistamot. Koneistusvaihe tapahtui konesalissa sarjatyökaluilla: revolverisorveilla, jyrsinkoneilla, kärkisorveilla, puristimilla ja porakoneilla. Työkaluosasto valmisti mm. terät ja valumallit.

Valmiiksi koneistetut osat siirrettiin hiomoon, jossa karkea valupinta hiottiin ja kiillotettiin. Niklaamossa osat saivat nikkeli- ja mahdollisesti vielä kromipinnan. Armatuurit koottiin sarjatyönä kokoonpano-osastolla, jonka jälkeen vesipainekokeilulla tarkastettiin tiiviys. Automaattiosastolla valmistettiin automaattisorveilla armatuurien osia sekä voidenippoja, ruuveja ja muttereita.

Tehtaan alumiiniosastolla oli aloitettu maidonkuljetusastioiden valmistus. Lisäksi työvaiheita tehtiin kuumasinkitysosastolla, karkaisimossa, kokillivalimossa sekä levy- ja korjausosastolla. Suunnitteluosasto teki työsuunnitelmat.

Ammus vuonna 1950

Ammuksen kokoomossa koottiin erilaisia voimansiirto- ja kuljetusketjuja. Samalla osastolla tehtiin myös messingin kuumapuristusta sekä messingin ja alumiinin syvävetoa. Takomossa sijaitsivat aikaisemmin kranaattien valmistuksessa käytetyt mekaaniset puristimet, kitkapuristimet ja ilmavasarat sekä uunit.

Konesalissa valmistettiin tehtaan tuotantoon kuuluvia koneita, kuten kutomakoneita. Konesalin vieressä työskentelivät kokoonpano-osasto, sähköosasto ja laboratorio. Entisessä ammuslataamossa toimi tehtaan levyosasto, jossa valmistettiin mm. alumiinisäiliöitä ja voimajohtopylväitä. Piirustuskonttori, työsuunnittelu ja toimistot työskentelivät tehtaan toisessa kerroksessa.


Lönnström työnantajana

Lönnströmin tehtailla oli pitkiä työsuhteita. Yhtiöstä on jäänyt eläkkeelle useita 1940-luvulla aloittaneita työntekijöitä.

Vuonna 1973 yhtiö siirtyi perheyrityksestä osaksi isoa Huhtamäkeä. Kymmenen vuotta myöhemmin vesikalustetuotanto siirtyi Oras Oy:lle. Samaan aikaan konepajapuolella tapahtui useita omistajanvaihdoksia.

Rafael Lönnströmin jälkeen yhtiöiden toimitusjohtajana toimi Aarne Tuomola 1944–1972 . Kaarlo Sarkimo toimi tehtaiden isännöitsijänä ja yhtiön varatoimitusjohtajana 1947–1972. Metallituoteosaston johtajaksi valittiin 1959 John Lindgrén ja konepajaosaston johtajaksi Erkki Paloheimo. Vuodesta 1972 Lönnström Oy:n toimitusjohtajana toimi Kalevi Viljanen.

Tehtaiden ammattiosasto

Ammuksen työntekijät kuuluivat 1930-luvun lopulla työhuonekuntana Rauman Metallityöväen ammattiosasto n:o 66:een. Lönnström-yhtiöiden oma järjestö Rauman Asetyöväen ammattiosasto perustettiin vuonna 1943, vuodesta 1950 Rauman Kone- ja Valimotyöväen ammattiosasto n:o 102. Aluksi työntekijöiden järjestäytymisaste ei ollut korkea, mutta 1960-luvulla ammattiosaston jäsenmäärä alkoi kasvaa kohti 1970-luvun yli tuhanteen jäseneen. Osaston toimikunta vastasi päätöksenteosta, ja toimintaa järjestivät jaostot, kuten naisjaosto, urheilujaosto ja huvitoimikunta.