Sota-ajan toiminta



Sytytin ja Ammus -yhtiöt olivat jatkosodan aikana suurin yksittäinen ampumatarvikkeiden toimittaja. Yhtiöiden tuotanto oli tärkeä koko sodankäynnille.

Sotateollisuuden liikekannallepano julistettiin joulukuun ensimmäisenä päivänä 1939 eli vuorokausi talvisodan syttymisen jälkeen. Marsalkka Mannerheim kehotti sotatarviketeollisuutta ryhtymään ympärivuorokautiseen työskentelyyn, koska Suomen armeijalta puuttui aseita ja ampumatarvikkeita.


Työtä vuorokauden ympäri

Sota-aikana Sytyttimessä ja Ammuksessa tehtiin työtä vuorokauden ympäri, sillä tuotanto ei pystynyt vastaamaan ampumatarvikkeiden tarpeeseen. Sytyttimessä oli työntekijöitä jatkosodan aikana noin 500. Työhön otettiin paljon naisia ja alle asevelvollisuusiän olevia poikia. Tuotannon turvaamiseksi tehtaan ammattimiehet pyrittiin vapauttamaan asepalveluksesta. Ammuksessa työntekijöitä oli jatkosodan aikana 300–450.

Sytytin valmisti vuosina 1941–1944 lähes 1,5 miljoonaa iskusytytintä ja 850 000 kranaatinheittimen sytytintä. Ammus valmisti 364 000 kranaatinheittimen ja 300 000 tykistön ammuksen raakakappaletta ja koneisti 560 000 ammusta. Ilmatorjuntapatruunoita valmistettiin samaan aikaan lähes puoli miljoonaa, joista 40 mm:n patruunoita oli 27 500, 20 mm:n 130 000 ja 37 mm:n 85 000 kappaletta.

Sytytin muuttaa Raumalle 

Helsingin pommitusten vuoksi Sytyttimen toiminta siirrettiin Lönnströmien silloiselle asunnolle Espoon Kauklahteen ja Pasilan kalliotunneleihin. Kokoonpano-osasto siirrettiin Raumalle kaupungin entiseen vanhainkotiin ja sorvaamo Poriin puolustusvoimien varastorakennukseen. Vuonna 1940 Sytyttimen koko tuotanto päätettiin siirtää Raumalle. Ammustehtaan viereen valmistui uusi tehdasrakennus vuonna 1942. Myös Rafu Lönnström Oy ja Oy Partaterä muuttivat Raumalle vuosina 1942–1943.

Ilmapommitukset

Raumaa pommitettiin sodan aikana useaan otteeseen. Talvisodan aikana Ammuksen tehdasrakennus naamioitiin valkaisemalla seinät sekä pystyttämällä katolle ja seinustoille kuusia niin, että matalaa rakennusta metsäisellä alueella olisi mahdollisimman vaikea havaita lentokoneesta. Jatkosodan aikana molemmat tehtaat ja koko Kappelisalmen alue oli naamioitu kuusilla. Tehdasalueen väestösuojat olivat työntekijämäärään nähden pieniä, ja yleisin suojautumistapa pommitusten aikana oli juosta metsään Syvärauman puolelle.

Tehdasalueen naamiointi onnistui, sillä tehtaisiin ei kohdistunut ainuttakaan pommitusta. Pommikoneet pudottivat lastinsa lähinnä sataman ja Rauma Oy:n alueelle, jossa korkea savupiippu toimi maamerkkinä. Suurin osa pommeista putosi mereen aiheuttamatta vahinkoa.

Kaupunkialuetta pommitettiin ainoan kerran 2. helmikuuta 1940. Kaupunkilaisten pahaksi perjantaiksi kutsumana päivänä tuhoutui 18 rakennusta ja neljä ihmistä sai surmansa.