Luonnontieteiden aikajaksot

Kosmologisista aioneista geologisiin maailmankausiin ja eliöiden ikään. –
Onko meitä Khronokselle edes olemassa?

Turun yliopiston tutkija Jussi Kinnunen piti Luonnontieteiden aikajaksot -erikoisopastuksen Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseon Galleriassa Kuvataiteen päivänä 10.7.2016. Esityksessään Kinnunen pohti Khronoksen talo -projektiin liittyen maailmankaikkeuden ja ajan suhdetta geologian ja arkeologian näkökulmasta. Khronoksen talo on tarkoitus säilyttää 1 000 vuotta. Ajanjakso on geologille pieni pyrähdys, mutta arkeologille hyvin pitkä ajanjakso. Esityksessä käytiin läpi aikaskaalat, joiden avulla ihminen pyrkii hahmottamaan olemassaoloaan tällä maailmankaikkeuden, ainakin toistaiseksi, yksinäisellä rannalla. Lönnströmin taidemuseo ja IC-98 eli taiteilijat Visa Suonpää (s. 1968) ja Patrik Söderlund (s. 1974) toteuttavat yhteistyössä Khronoksen talo -projektin vuosina 2016–2017. 

Katso erikoisopastus videona.

Aikamatkan opas, tutkija Jussi Kinnunen kirjoittaa aiheesta seuraavaa:
”Kreikkalaisen mytologian mukaan Khronos, ajan henkilöitymä, sai alkunsa olemassaolon alkutilasta, Khaoksesta. Khronos syntyi samalla kuin oleva kaikkeus. Asetelmassa on jotain tuttua.

Kosmologien mukaan aika syntyi maailmankaikkeuden myötä. Olemattomuudessa ennen sitä ei ollut materiaa eikä aikaa. Maailmankaikkeuden alkutilan kaaos oli vastoin sanan pääasiallista merkitystä hyvin järjestynyt. Tällä hetkellä todennäköisimpänä tulevaisuusvisiona pidetään ikuisesti laajenevaa maailmankaikkeutta, jossa materialle käy lopulta hyvin heikosti, mutta ajalla ei todella näyttäisi olevan loppua. Meillä on suunnaton etuoikeus olla todistamassa ja ymmärtämässä että elämme äärettömän ja ikuisen maailmankaikkeuden nuoruusaikaa, ja olemme todella onnekkaita, ettemme joudu seuraamaan lopun tapahtumia.

Siinä missä luonnontieteistä kemia, fysiikka, tähtitiede ja kosmologia pyrkivät tavoittamaan materian ja maailmankaikkeuden mallia ja kehityshistoriaa, geologian ja biologian aikaskaalat ulottuvat oman planeettamme, maapallon, kehityksen ääriin. Ja näihinkin aikoihin verrattuna vasta aivan äskettäisistä lähiajoista voidaan puhua ihmisen aikana.

Khronos on nyt ollut 13,8 miljardia vuotta syntymästään. Jos jatkuvasti laajenevan avaruuden kosmologiamalli pitää paikkansa, aika on ääretön. Emme ole täällä kuitenkaan sattumalta juuri nyt, eikä vaikkapa vuonna 102000. Nuori Khronos on elämänsä alkutaipaleella ja hänellä on vielä kumppaninaan maltillisen kokoinen avaruus, kasaantunut materia ja tähtien energia.”