Viiva Italia

Italian mestareita Rolando ja Siv Pieraccinin kokolmasta
8.6.—8.9.2013

Lönnströmin taidemuseossa on esillä tänä kesänä italialaisten 1900-luvun kuvataiteilijoiden grafiikkaa, joka vakuuttaa katsojan suvereenilla värien käytöllä sekä herkällä ja ilmaisuvoimaisella piirrosjäljellään. Näyttely Viiva Italia - Italian mestareita Rolando ja Siv Pieraccinin kokoelmasta esittelee Pieraccinien Ateneumin taidemuseolle lahjoittamaa italialaisen taidegrafiikan kokoelmaa. Näyttelyn teokset on valittu yhteistyössä Ateneumin taidemuseon kokoelmista vastaavan projektipäällikkö Erkki Anttosen kanssa.

Kirjojen kustantajana toimiva Rolando Pieraccini aloitti taidekokoelman keräämisen 1960-luvulla. Hän on asunut Suomessa lähes 40 vuotta ja edistänyt monin tavoin Suomen ja Italian välisiä kulttuurisuhteita. Rolando ja Siv Pieraccini lahjoittivat italialaisen 1900-luvun modernin grafiikan kokoelmansa Ateneumin taidemuseolle vuonna 2008. Viiva Italia -näyttely oli esillä Ateneumin taidemuseossa 2010—2011. Tänä vuonna museon tuottama näyttely on nähty Mikkelin taidemuseossa ja Etelä-Karjalan taidemuseossa Lappeenrannassa. Kiertonäyttelyssä on mukana kokoelmaan viime vuosina liitettyjä uusia teoksia.

Varsinaisesti urbinolainen kaiverrustyö sai Rolando Pieraccinin aikanaan syttymään grafiikkaan. Koulukunnan taiteilijoiden yhteinen nimittäjä on puhdas tekniikka. Leonardo Castellani (1896—1984) oli Urbinon koulukunnan luoja ja johtohahmo. Hän korosti taiteilijoiden teknistä valmiutta, mutta ilmaisussa hän antoi oppilaiden kokeilla ja kehittää omaa persoonallista tyyliään. Giorgio Morandilla (1890—1964) oli grafiikassaan systemaattinen viivastoihin perustuva tapa työstää kuva-aihettaan ja se on vaikuttanut merkittävästi muihin 1900-luvun italialaisiin graafikoihin.

Useat Pieraccinin kokoelman taiteilijat käyttivät grafiikkaa taiteelliseen ilmaisuun maalaamisen ja kuvanveiston rinnalla. Italialaisilla kuvanveistäjillä oli merkittävä rooli toisen maailmansodan jälkeisessä esittävässä veistotaiteessa. Marino Marinia (1901—1980), Giacomo Manzúa (1908—1991) ja Emilio Cregoa (1913—1995) yhdisti kuvanveiston lisäksi kiinnostus antiikin taiteeseen ja erityisesti etruskien veistotaiteeseen, mikä näkyy myös näyttelyn teoksissa.

Monet taiteilijat kirjoittivat itse, mutta kirjallisuus tulee esiin myös näyttelyn teoksissa suorina viittauksina ja sanoina. Osa Marino Marinin teoksista on kuvituksia William Shakespearen runoihin ja samalla hänen grafiikan uransa värikäs huipentuma. Afron (Basaldella) (1912—1976) grafiikan salkku taas liittyy Charles Baudelairen (1821—1867) runoon Les Fleurs du Mal (Pahan kukkia). Renzo Vespignanin (1924—2001) teokset kuvaavat Rooman esikaupunkialueiden ankaraa elämää, mikä yhdistää hänen tuotantonsa italialaiseen uusrealistiseen elokuvaan ja kirjallisuuteen. Myös musiikki ja sen rytmien vaikutus näkyy useissa näyttelyn teoksissa.

Taiteilijoiden välinen vuorovaikutus oli vilkasta ja sai aikaan uusia taidesuuntauksia 1900-luvulla. Italialaistaiteilijat matkustivat esimerkiksi Pariisiin, jossa he tapasivat avantgarde-taiteilijoita, kuten Pablo Picassoa (1881—1973) ja Georges Braquea (1882—1963). Giorgio de Chricoa (1888-1978) pidetään venäläisen Marc Chagallin (1887—1985) rinnalla surrealistisen taiteen aloittajana. 1910-luvun lopussa de Chirico kehitti uuden taidesuuntauksen Pittura metafisica (metafyysinen maalaus) yhdessä Carlo Carran (1881—1966) kanssa. Molemmilta italialaistaiteilijoilta nähdään teoksia Viiva Italia -näyttelyssä.

Lahjoituskokoelmassa on vain kahden naistaiteilija teoksia. Fiorella Diamantini (s. 1931) lisäksi näyttelyssä on Federica Gallin (1932—2009) grafiikkaa. Rolando Pieraccinin pyrkimyksenä oli saada enemmän naistaiteilijoiden teoksia, mutta ennen toista maailmasotaa syntyneet naiset eivät yleensä suuntautuneet Italiassa taiteilijan uralle ja vielä harvemmin graafikoiksi.