Kelluva saari

Kelluva saari on noin 30 m² kokoinen veistos, joka sijoitetaan mereen Rauman edustalle. Nimensä mukaisesti Kelluva saari jäljittelee ulkomuodoltaan saarta, mutta se kelluu. Saari eroaa esikuvistaan osittain materiaaliltaan ja siinä, että se on ihmisen rakentama jäljitelmä luonnosta.

Saaret ovat kiehtovia ekosysteemejä, jotka veteen rajautuva maa-alue muodostaa. Saaret ovat pienoismaailmoja, joista jokainen on omanlaisensa ja joista jokaisella on omat erityispiirteensä. Vedestä nouseva saari on useiden myyttien ja tarinoiden tapahtumapaikka Atlantiksesta Seireenien saarelle ja Kärpästen herran autiosaarelta Vaianan Polynesiaan. Puhumattakaan oikeista historiallisista saarista ja niiden tapahtumista.

Saaret ovat mielikuvitusta kutkuttavia paikkoja. Ehkä osittain niiden eristyneisyyden, vaikean saavutettavuuden ja vaihtelevan kasvillisuuden, eläinkunnan ja maan pinnanmuotojen takia. Osa saarista on hiekkaa, toiset kiveä, osa korkeita kuin vuoret ja osa juuri ja juuri veden pinnan päällä. Osa saarista kuhisee käärmeitä, osa on täynnä lintuja ja osalla ei ole yhtäkään maalla elävää eläintä. 

Minua kiehtoo saarissa niiden yksilöllisyys, esteettisyys ja mielikuvitusta ruokkiva mystisyys. Koskaan ei tiedä mitä tuntematon saari kätkee sisäänsä. 

Saaret olivat eräitä ensimmäisiä ilmastokatastrofin elottomista uhreista. Vedenpinnan kohoaminen on tehnyt hukkuvista saarista ilmastonmuutoksen näkyviä esimerkkejä. Ihmisen rakentamia saaria on myös esitetty pelastukseksi samoihin ongelmiin sekä avuksi maapinta-alan lisääntyvään tarpeeseen. 

Ihminen on muokannut ympäristöään vuosituhansien ajan, yhä kiihtyvällä tahdilla ja volyymilla. Nykyään ei löydy paikkaa, johon ihmisen suora tai välillinen vaikutus maapallolla ei ylettyisi. Ihmiset ovat rakentaneet saaren kaltaisia kelluvia rakennelmia ainakin vuosisatoja. Tunnettu esimerkki on Uru-heimon kelluvat saaret Titicaca-järvellä. Myös luonnon muovaamia kelluvia saaria esiintyy ympäri maailmaa. Ne muodostuvat hohkakivestä tai kasveista ja kasvin osista ja saattavat kellua useita vuosia, jopa vuosikymmeniä. 

Kelluvat rakennukset ja rakennelmat ovat voimakkaasti laajeneva teollisuudenala ja niillä etsitään ratkaisuja monenlaisiin ongelmiin. Nyt on hyvä aika kysyä miten ja millä ehdoilla tätä mahdollisuutta pitäisi hyödyntää? Kenelle rannikko kuuluu ja miltä se mahdollisesti voisi näyttää? On tärkeää pohtia kysymystä myös muiden kuin meidän ihmisten näkökulmasta.

Itämeri on maailman saastunein meri. Rakentaminen veden päälle saattaa kannustaa meren olosuhteiden parantamiseen, mutta se myös saattaa aiheuttaa kohtuutonta kuormitusta ja muuttaa herkkiä luonnonprosesseja. Siksi on tärkeää tutkia ja määritellä tavat joilla herkkää ekosysteemiä käytetään.

Kelluva saari rakentuu betoniponttoonista jonka ulkopuoli on muovattu jäljittelemään kalliota. Saaren keskiosa rakentuu maa-aineksesta, kasveista ja kivistä. Saareen rakentuva ekosysteemi ja kokonaisuus määrittelevät lopulta saaressa kukoistavan kasvillisuuden ja lopullisen ilmeen, jonka perustana on kiinteä veistos.

Raimo Saarinen


raimosaarinen.com

  • Facebook
  • Twitter